Wikisuunnittelutyöpaja nosti ilmaan radikaaleja ilmiöitä
Mitä tapahtuu kun tavalliset kansalaiset ja satunnaisesti valitut kunnallisvaaliehdokkaat alkavat suunnitella kaupunginosia yhdessä? Kaupunkisuunnittelu kestää todellisuudessa pitkään – wikisuunnittelutyöpajassa näkyviä tuloksia syntyi jo parissa tunnissa.
Työpajassa muokattavia alueita olivat Hernesaari, anonyymi sisäpiha ja kuvitteellinen asuinalue. Osallistujat kiersivät editoimassa suunnittelukohteiden pienoismalleja neljän hengen ryhmissä, muokkasivat toistensa suunnitelmia ja perustelivat ratkaisujaan yleisölle. Ennen varsinaisen askartelun aloittamista ammattiarkkitehdit antoivat paikallaolijoille pikakoulutuksen kaupunkisuunnittelusta.
Pienoismallit muuttuivat sitä mukaa, kun maallikkosuunnittelijat siirtyivät kohteelta toiselle. Suunnittelun myötä syntyi radikaalejakin ilmiöitä, välillä jopa kaaosta.
Arkkitehti Jussi Murole totesi maallikkosuunnittelijoille suunnatussa alustuksessaan, että hyvä kaupunkisuunnittelu on sosiaalisesti joustavaa, alueet muuttuvat asukkaidensa tarpeiden mukaan ja sukupolvien kiertokulku asuinalueelta toiselle on vain luonnollista.
– 50-luvulla oli yleistä, että tavalliset ihmiset, muurarit ja kirvesmiehet rakensivat omia kerrostaloja itselleen. Sen sijaan, että lapsiperheet muuttavat nykyään Nurmijärvelle, he voisivat rakentaa kaupunkiin oman kerrostalon, Murole totesi.
Arkkitehti Heikki Kukkonen arvioi wikisuunnittelutyöpajan aikaansaannoksia ja havaitsi pienoismallisuunnitelmien muuttuvan yhä radikaalimmiksi työpajan loppua kohti.
– Kaupunki ei ole projekti vaan prosessi. Kaikki vanhat kaupungit ovat syntyneet näin, orgaanisesti talo kerrallaan, Kukkonen kommentoi.
Megapoliksen toimituskunta
Post a comment